Kaappien lumoissa

Olen pidemmän aikaa miettinyt, että pitäisi siivota vessasta kaapit, hyllyt, korit.
Niihin kun on aikojen saatossa kertynyt vaikka ja mitä. Vaikka viimeisimmästä muutosta on vain vuoden verran, en muista ollenkaan katsoinko tuolloin tavaroita läpi mitenkään erikoisesti. Muuttolaatikkoon vaan ja menoksi!

No tänään tuli vihdoin se päivä: siivousta.
Aloitin eilen jo sisäisellä pohdinnalla ajatuksen siivouksesta WC:n osalta. Päätinkin piipahtaa Ikeassa hakemassa pari laatikkoa, johon tavarat saisin järjestettyä.
Olisin halunnut pieniä muovisia laatikoita, mutta mieleistä mallia ei löytynyt joten päädyin Kasett-laatikoihin.

Kuva IKEAn sivuilta

Päätin että tänään katson korut, kosmetiikkatuotteen ja kaiken kovalla kädellä läpi.
Täytyy kyllä myöntää, että jos jonkinlaista tavaraa sitä on tullut säästettyä ja raahattua mukanaan.
Kasa ponnareita lähti roskiin, koska ovat kulahtaneet/venyneet/rispaantuneet ja silti olen niitä säilytellyt. Myös erilaisia pinnejä lähti roskiin, jos en niitä koskaan ole muistanut käyttäneeni tai edes harkinnut laittavani niitä hiuksiini, niin tuskin se päivä lähiaikoinakaan koittaa.

Myös erilaisia kosmetiikkatuotteita hävisi varastosta. Oli purkkeja joita en edes muista ostaneeni, joten tavara ei voi olla kamalan tuoretta :) Myös rikkinäiset meikkipakkaukset saivat uuden osoitteen.
Isoon hävitysmietintään päätyi myös kasa tarrapapiljotteja, käyttääkö niitä enää kukaan? No minulta niitä kasa löytyi. Nyt etutukassani komeilee yksi papiljotti, jolla testaan onko paplarista mihinkään vai saanko heittää paplareille hyvästit.

Mutta vaikka paljon hävisi tein myös muutaman "löydön". Löysin mm. kauan kadoksissa olleen ripsien taivuttimen sekä meikkikynän teroittimen. Jotain hyötyä siis tästäkin siivouksesta.

Nyt alkaa siivous olla ohitse ja tavarat aika hyvin mallillaan.
Koska itse olet tarkistanut mitä kaapeista löytyy ja hävittänyt tarpeettomat tuotteet?

Omenan käyttöä

Syksy se tulla turistelee jo kovaa vauhtia. Aamut alkavat olla jo aika kirpeän oloisia, mutta onneksi se vielä lämpenee nopeasti.

Meillä on pihassa omenapuu , joka tuottaa omenoita omiin ja myös muidenkin tarpeisiin. Tuntuukin, että vaikka omenoita ollaan lahjoitettu sukulaisille ja ystäville sekä omat omenatarpeet on tullut täytettyä, niin silti niitä vaan on siellä puussa. Eikä tuota omenaa nyt omassakaan peruskäytössä määräänsä enempää jaksa käyttää, on tullut omenapaistokset ja piirakat hyvinkin tutuiksi.

Koska puu on jo "vanha" ja täyttä varmuutta ei lajikkeesta/lajikkeista ole, mutta ainakin valkeaa kuulasta tuossa puussa tuntuisi olevan. Ja omaan maku- ja näköaistiin luottaen voisin veikata että siinä olisi joku toinenkin lajike, mutta en osaa toista lajiketta nimetä. Tämä toinen "lajike" on paljon vihreämpää ja kovempaa, tosin en pidä sitäkään mahdottomuutena että ovat vain vielä raakoja :)

Kuva otettu kännykällä.

No kuitenkin, mieheni kanssa sitten mietittiin että mitäs sitä sitten niistä tekisi, olisi sääli heittää pois hyviä omenoita.
No toissa iltana meillä olikin sitten kahden hengen talkoot ja laitoimme omenasiiderin tuloilleen.

Kävimme ostamassa kaupasta välineet (poeka, lappo, vesilukko, hiiva). Aiempaa kokemusta meillä ei siis viinin saati stten siiderin teosta ole. Nettiä tarpeeksi kun selaisi päädyime Herkkusuun lautasella-Ruokablogin ohjeeseen. Monissa ohjeissa kun omenat vietiin mehustettavaksi, mutta me halusimme päästä helpolla (näin ainakin ajattelimme ohjetta lukiessa) ja käyttää omenat sellaisinaan. Ohje on kyllä hyvin yksinkertainen, kunhan vaan taloudesta löytyy monitoimikone tai vastava joka oikeasti saa omenat muussattua helposti.
Meidän ensiajatus oli käyttää blenderiä, mutta eihän se tehnyt mitään. No ei muuta kuin sauvasekoitin käyttöön, silläkin kyllä suurella tuskalla  saimme muussattua omenoita. Tosin tässäkin sitten päädyimme oikomaan, sillä 12kg muusaus... No jaksoimme muusata noin puolet ja toisen puolen vaan pilkoimme. Saa nähdä millaista tulee. Hyvä huomio tuohon ohjeeseen myös, että kun omenoihin kaadetaan kiehuva vesi jotta hiivan voi lisätä meillä tuohon kului reilut 12h!

Siellä pesuhuoneessa se poika nyt pulputtelee iloisesti. Jäämme innolla odottamaan millaista siideriä siitä tulee, toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

Miten onnellisuutta mitataan

Niin, miten sitä voi mitata ja voiko sitä ees mitata.
Onko onnellisuus vain tila joka on tai ei ole.

Syvällisiä kysymyksiä.

Välillä sitä miettii tosiaan että onko sitä onnellinen, kaikki perusedellytykset siihen on enemän kuin kunnossa.
On työ (okei, kaksi osa-aikaista työtä), on ihana koti (tosin tämänkin on vain vuokrakoti ja välipiste omaa odottaessa), on rakastava aviomies (tämä ei onneksi ole osa-aikainen tai väliaikainen), on kaksi ihanaa kissaa ja tosiaan kolmatta odotellaan kotiutuvaksi. On rakastavat vanhemmat ja sukulaiset ja on ystäviä.
Eli tosiaan perusedellytyket enemän kuin hyvin, mutta silti tuntuu että jotain puuttuisi.

Olisinko kuitenkaan yhtään sen onnellisempi vaikka minulla olisi kokoaikainen työ, asuisimme omassa asunnossa. Tuntuu että vaatimukset kasvavat aina.

Mutta tietysti tulee niitäkin hetkiä ja tilanteita kun tunnen oloni todella onnelliseksi ja että omaan kaiken mitä tarvitset. Ja niinhän se on!

Mikä minua tekisi sitten onnellisemmaksi.
- Oma koti olisi enemän kuin ihana ja tietysti omaa kotia voisi hieman sisustaa: uutta sohvaa, keittiön pöytää, tv-tasoa...
-Tietyllä tavalla kaipaisin enemän kavereita. Tai on niitä jo hyvin kertynyt, mutta ne ovat jäänee muuton myötä vanhaan kotikaupunkiin. Ja onhan täälläkin hyviä kavereita, mutta silti toivoisin niitä lisää. Mutta toisaalta ei se määrä vaan se laatu!
Jotenkin tuntuu että näin vanhemmalla iällä ei enää niin helposti tutustu uusiin ihmisiin, ei ole koulu missä tutustua. Ja kun on parisuhteessa ei enää baarissakaan tule käytyä ja sitä kautta ei enää uusia tuttavuuksia tule.
-Ja ehkä niin tyhmältä kuin se kuulostaakin niin ei se rahakaan pahitteeksi olisi. Nyt pärjäämme ihan hyvin, hieman pitää katsoa menoja ja tosiaan isoja hankintoja ei tuosta noin vaan voi tehdä. Nytkin huonekalut ovat sieltä täältä kertynetä ja eipä senkään takia meillä ole mitään yhtenäistä linjaa sisustuksessa. Tosin tähän toivoisin muutosta viimeistään sitten omaan kotiin muuttaessa.

Mikä sinut tekee onnelliseksi? Oletko nyt onnellinen?

Minä. Nyt. Tässä.

Kypsyttelyä blogin aloittamisesta on mietitty pitkään ja hartaasti. Ja tänään sen aloitan!

Ulkona on kaunis auringon paiste, joten hyvä päivä aloittaa bloggaus. Vaikka on vasta  (tai jo) elokuun loppu, voi ilmasta haistaa jo tulevan syksyn tuoksut. Ulkoilma on kirpeähköä, vaikka se aurinko sitä vielä mukavasti lämmittää.

Itselläni takana huima alkuvuosi ja toivon että se jatkuisi vähintään yhtä ihanana loppuun asti. Rinnallani oleva mies on saanut "titteliinsä" I:n lisää, eli hänestä on tullut avIomieheni kuluneena vuotena, olemme juhlineet rakkaiden ihmisten ympäröimänä ja nauttineet. Olemme myös matkanneet reilut 30h häämatkamme kohteeseen. Ihanaa vaikka tietyllä tavalla myös kamalaa. Kuka nyt oikeasti nauttii istua lentokoneessa tai saatika sitten kuka siellä voisi saada kunnon unet!

Perheeseemme kuuluu tällä hetkellä kaksi ihanaa karvapalleroa, joita myös kissoiksi voi kutsua. Ja kolmatta palleroa kovasti odotellaan, ehkäpä se jo ensi viikolla kotiutuu.

Odottelemme myös haikaran poikkeamista kotiimme, tosin tämä toive on vasta ihan aluillaan. Ja vielä ei ole haikaran poikkeamista tiedossa.

Tämä ei ole kissablogi, ei vauvablogi. Tämä on blogi normaalista elämästä.

Toivottavasti nautitte,
Ja tervetuloa mukaan!